Polly tilaa kahvin

Sade päätti Pollyn puolesta. Se alkoi keskellä toria, ja lähin ovi kuului kulmakahvilaan, jonka ikkunat olivat huurussa ja jonka raidallisesta markiisista tippui hitaasti vettä. ”Hei, hyvää iltapäivää!” Rusetti kaulassaan mäyrä nosti katseensa kahvikoneesta kuin sadepäivien vieraat olisivat hänen mieluisimpiaan.

Mvua ndiyo iliyoamua kwa niaba ya Polly. Ilianza katikati ya uwanja, na mlango wa karibu zaidi ulikuwa wa mkahawa wa kona wenye madirisha yaliyofunikwa na ukungu na paa la mistari lililokuwa likidondosha matone polepole. “Habari, habari za mchana!” Nyegere aliyevaa tai ya kipepeo aliinua uso kutoka kwenye mashine ya kahawa kana kwamba wageni wa siku za mvua ndio aliowapenda zaidi.

”Kahvi maidolla, kiitos. Ei liian kuumaa, jos mahdollista.” Mäyrä nyökkäsi kuin joku joka ottaa tilauksen hyvin vakavasti, ja työnsi sitten sanaakaan sanomatta vitriinin esiin. Sisällä odottivat ne kuuluisat, kullanruskeina ja sokerissa. ”Onko teillä churroja? Kaikki puhuvat niistä.” Hän teeskenteli loukkaantuvansa siitä, että kysymystä ylipäätään tarvittiin. ”Tässä paikan päällä, kiitos. Haluan istua hetken ikkunan ääressä.”

“Kahawa ya maziwa, tafadhali. Isiwe moto sana, ikiwezekana.” Nyegere alitikisa kichwa kama mtu anayechukua agizo kwa uzito mkubwa, kisha akasogeza kabati la kioo mbele bila kusema neno. Ndani, za dhahabu na zilizotiwa sukari, zilingoja zile maarufu. “Mna churros? Kila mtu huzungumza kuhusu hizo.” Alijifanya kuudhika kwamba swali lilikuwa la lazima. “Nitakunywa hapa, tafadhali. Nataka kukaa kidogo karibu na dirisha.”

Ikkunapöytä tuli sateen äänen ja kiireisten sateenvarjojen kulkueen kanssa. Polly kastoi, maistoi ja ymmärsi koko korttelia hieman paremmin. ”Lasku, kiitos. Paljonko olen velkaa?” Summa oli pieni; löytö ei ollut. ”Onpa herkullista! Huomenna tulen varmasti uudestaan.” Mäyrä vain kiillotti kuppia ja hymyili, sillä sen hän oli kuullut ennenkin, ja se oli aina totta.

Kiti cha dirishani kilikuja pamoja na sauti ya mvua na mwonekano wa miavuli ikipita kwa haraka. Polly alichovya, akaonja, na akaelewa mtaa mzima vizuri kidogo zaidi. “Bili, tafadhali. Nilipe kiasi gani?” Namba ilikuwa ndogo; ugunduzi haukuwa mdogo. “Tamu sana! Hakika nitarudi kesho.” Nyegere alipangusa kikombe tu na kutabasamu, kwa sababu alikuwa amesikia hivyo awali, na daima ilikuwa kweli.