Makeaa vettä pohjalla

Portaiden viimeinen osa on erilainen. Kallio ei ole enää kuiva. Se on hänen jalkojensa alla tummempi ja kylmempi. Ilmassa tuoksuu märkä kivi. Pohjalla on matala luola, ja veden valo liikkuu sen katossa.

The last part of the staircase is different. The rock is not dry any more. It gets darker and colder under her feet. There is a smell of wet stone. At the bottom there is a low cave, and light from the water moves across its roof.

Ja siellä, aivan meren vieressä, kalliosta tulee makeaa vettä. Polly maistaa sitä. Se on kylmää ja makeaa. Sen ei pitäisi olla siellä. Ja se on syy kaikkeen hänen yläpuolellaan.

And there, right next to the sea, fresh water is coming out of the rock. Polly tastes it. It is cold and sweet. It should not be there. And it is the reason for everything above her.

Näin se toimii. Kallion päällä oleva maa on kalkkikiveä. Sade ei valu kalkkikiven päältä pois. Se imeytyy siihen. Vesi löytää pieniä halkeamia ja kulkee alas kiven sisällä. Makea vesi on kevyempää kuin merivesi, joten se voi tulla kallion juurelle asti ja olla yhä makeaa, kun se saapuu.

This is how it works. The land on top of the cliff is limestone. Rain does not run off limestone. It sinks into it. The water finds small cracks and travels down inside the stone. Fresh water is lighter than sea water, so it can come all the way down to the bottom of the cliff and still be fresh when it arrives.

Nyt portaat käyvät järkeen. Ei sotilaita eikä yhtä yötä. Luultavasti ne tekivät munkit, jotka hakkasivat hitaasti alaspäin vuosien ajan päästäkseen tämän veden luo. Kalliolla olevalla kaupungilla voi olla korkeat muurit ja upea näköala, ja silti siellä ei ehkä ole mitään juotavaa.

Now the staircase makes sense. Not soldiers, and not one night. It was probably monks, cutting down slowly for years to reach this water. A town on a cliff can have high walls and a great view and still have nothing to drink.