Takaisin ylös

Pohjalla ei ole muuta tehtävissä kuin kääntyä ja kiivetä takaisin ylös. Ylös meneminen on hitaampaa kuin alas tuleminen ja vie häneltä enemmän voimia kuin hän odotti. Hän pysähtyy kahdesti ja teeskentelee kummallakin kerralla pysähtyvänsä katsomaan maisemaa.

At the bottom there is nothing to do but turn around and climb back up. Going up is slower than coming down and takes rather more of her than she expected, and she stops twice, and pretends both times that she is stopping to look at the view.

Yhdellä märistä alimmista askelmista on maljakotilo, joka istuu matalassa kuopassa kivessä. Kuoppa on täsmälleen sen kuoren muotoinen, koska se on palannut samaan kohtaan vuosien ajan ja hionut itselleen sinne istuimen. Öisin se lähtee syömään ja vaeltaa pimeässä muutaman askelman, ja joka aamu se löytää tiensä kotiin koloon, joka sopii sille eikä kenellekään muulle.

On one of the wet lower steps there is a limpet, sitting in a shallow dip in the stone. The dip is the exact shape of its shell, because it has been coming back to that same spot for years and grinding itself a seat there. It goes out at night to eat, wanders a few steps in the dark, and every morning finds its way home to a hole that fits it and nothing else.

Ylhäällä valo on kääntynyt niin, että salmen saaret näkyvät. Ne ovat toinen maailma. Siinä missä tämä kallio on vaaleaa, reikien ja luolien täyttämää kalkkikiveä, nuo saaret ovat vaaleanpunaista graniittia, kasattu valtaviksi sileiksi lohkareiksi kuin jonkun jättiläisen jäljiltä, ja liskoja elää siellä niin paljon, ettei sitä uskoisi.

From the top, the light has come round enough to show the islands out in the strait. They are a different world. Where this cliff is pale limestone full of holes and caves, those islands are pink granite, piled up in huge smooth boulders like something left behind by a giant, and lizards live out there in numbers you would not believe.

Polly istuu vallilla, tuuli nousee reunan yli, ja hän katsoo vielä kerran alas kallion railoon. Lähes kaksisataa käsin hakattua askelmaa, jotka vievät jyrkänteen läpi alas kupilliseen kylmää vettä. Hän lähtee pohjoiseen rannikkoa pitkin aurinko vasemmalla puolellaan.

Polly sits on the rampart with the wind coming up over the edge and looks down at the slot in the rock one more time. Nearly two hundred steps, hand cut, going down through a cliff to a cup of cold water. She sets off north along the coast with the sun on her left.