Luvut eivät täsmää

Sitten, vielä alempana, portailla on joku muu. Keltaiseen suojakypärään sonnustautunut kettu kapuaa ylös alhaalta taittomitan ja muistikirjan kanssa, pysähtyy joka askelmalle, mittaa sen korkeuden ja kirjoittaa luvun muistiin. Polly siirtyy sivuun kielekkeelle ja päästää hänet ohi. Siihen menee kauan. Askelmia on hyvin paljon.

Then, further down, there is somebody else on the staircase. A fox in a yellow hard hat is working her way up from below with a folding rule and a notebook, stopping at every step, measuring the height of it, writing the number down. Polly moves aside to a ledge and lets her pass. It takes a long time. There are a great many steps.

Mittaaminen ei ole nipottamista. Askelmat on hakattu käsin, eikä kahta samanlaista ole, ja juuri siksi ne kannattaa kirjata. Jotkin ovat paksun kirjan korkuisia. Jotkin ovat tuskin muuta kuin matala reunus. Koko uran leveys vaihtelee matkan varrella, paikoin kapea kuin oviaukko ja paikoin pöytää leveämpi, sillä sen tekijä seurasi kalliota eikä piirustusta.

The measuring is not fussiness. The steps were cut by hand, and no two are the same, which is exactly why they are worth recording. Some are the height of a thick book. Some are barely a lip. The width of the whole cut changes as it goes, narrow as a doorway in places and wider than a table in others, because whoever made it was following the rock rather than a drawing.

Tässä on se kohta, josta Polly pitää eniten. Kukaan ei tiedä varmasti, montako askelmaa portaissa on. Kansallinen muinaismuistorekisteri sanoo satakahdeksankymmentäseitsemän. Kaupungin oma matkailutoimisto sanoo satakahdeksankymmentäyhdeksän. Molemmat ovat virallisia. Molemmat on julkaistu. Ne ovat olleet keskenään eri mieltä jo vuosia.

Here is the part Polly likes best. Nobody is quite sure how many steps there are. The national heritage register says one hundred and eighty seven. The town's own tourist office says one hundred and eighty nine. Both are official. Both are published. They have been sitting there disagreeing with each other for years.

Hän katselee, kun kettu pääsee ylös, venyttelee selkäänsä ja alkaa kirjoittaa. Jossain siinä muistikirjassa luku ratkaistaan taas, toistaiseksi. Polly katsoo alas pitkää kuluneen kiven railoa ja päättää uskoa suurempaa lukua sillä perusteella, että kiivetessä askelmia tuntuu olevan enemmän.

She watches the fox reach the top, stretch her back, and start writing. Somewhere in that notebook the number is being settled again, for now. Polly looks down the long slot of worn stone and decides she believes whichever number is larger, on the grounds that it feels like more when you are climbing.