Portaat ja tarina niistä

Ylhäältä portaat näyttivät pahoilta. Ensimmäiseltä askelmalta alaspäin ne näyttävät vielä pahemmilta. Ne laskeutuvat suunnilleen samassa kulmassa kuin seinää vasten nojaavat tikkaat, eivätkä ne oikeastaan ole portaikko lainkaan. Ne ovat kallioon hakattu ura, paikoin suunnilleen oviaukon levyinen ja paikoin kapeampi, ja raon pohjalla meri hohtaa vaaleanvihreänä. Polly hyppii muutaman ensimmäisen askelman alas ja huomaa, että ne ovat epätasaisia. Jokainen askelma on hiukan eri korkuinen.

From the top the steps looked bad. From the first one down, they look worse. They fall away at about the same angle as a ladder leaned against a wall, and they are not really a staircase at all. They are a groove cut into the rock, roughly as wide as a doorway in places and narrower in others, with the sea showing pale green at the bottom of the gap. Polly hops down the first few and finds them uneven. Every step is a slightly different height.

Tästä paikasta kerrotaan tarinaa, ja sen kertovat kaikki. Vuonna tuhatneljäsataakaksikymmentä aragonialainen armeija piiritti kaupunkia, ja sen sotilaiden sanotaan hakanneen koko portaikon kallioon yhden ainoan yön aikana, salaa, jotta he voisivat kiivetä ylös ja yllättää linnoituksen.

There is a story about this place, and everyone tells it. In the year fourteen twenty, an army from Aragon laid siege to the town, and its soldiers are said to have carved this entire staircase into the cliff in one single night, in secret, in order to climb up and take the citadel by surprise.

Tarina on upea. Se on myös melkein varmasti keksitty. Eräs tutkija perehtyi asiaan huolellisesti yli sata vuotta sitten ja huomautti kahdesta ongelmasta. Ensinnäkin kukaan ei pysty hakkaamaan lähes kahtasataa askelmaa kiinteään kalkkikiveen yhdessä yössä. Toiseksi tällä muurin osuudella oli vartiotorneja, eikä koko yön kalliota hakkaavia miehiä ole helppo olla huomaamatta.

It is a wonderful story. It is also almost certainly not true. A researcher looked at the problem carefully more than a hundred years ago and pointed out two difficulties. First, nearly two hundred steps cannot be cut into solid limestone in one night by anybody. Second, there were guard towers along this stretch of wall, and men hammering at rock all night are not easy to miss.

Polly istuutuu askelmalle, kun matkasta mereen on taitettu noin kolmannes. Hänen allaan suuri merilintu liitää kalliota pitkin niin matalalla, että sen siivenkärki melkein koskettaa vettä, eikä se lyö siivillään kertaakaan koko matkalla ohi. Todellinen vastaus siihen, kuka nämä portaat hakkasi ja miksi, on jossain alempana.

Polly sits down on a step about a third of the way toward the sea. Below her a large seabird comes gliding along the cliff, so low that its wingtip nearly touches the water, and it does not flap once the whole way past. The real answer to who cut these steps, and why, is somewhere further down.